Edistystä ja takapakkia

Projekti etenee, väkisin. Ainakin pikkuisen.

Kaaret havaittiin virheellisiksi, eikä pienellä säätämisellä päästä puusta pitkään, joten kaaret menevät uusiksi. New plan: tehdään sisäseinien rimoitukset katosta lattiaan saakka valmiiksi, muotoillaan rimojen päät optimaalisesti ja laminoidaan kaaret paikallaan.

Juu-u, tämmöistä ajateltiin kokeilla. Onhan meillä suunnittelunkin taso sellaista, että haitek-tason CAD-kuvat tehdään esimerkiksi puretun oven takapuolelle. Sopivan tasainen ja valkoinen pinta, kun on...

No, mutta onhan tuonne seinille saatu jo pitkät pätkät rimaa.

Avattavan ikkunan karmikin on jo rakennettu uusiksi. Kumitiivisteen metsästysvaihe on tällä hetkellä päällä -- saa nährä mistä sopiva kumilötkäre löytyy vanhan tilalle. Entinen oli H-profiilinen kampe, jossa alempaan hahloon menee ikkunan karmi ja ylempään hahloon täyteläppänä, jolla peitetään esimerkiksi naulat, joilla kumi on kiinnitetty puukarmiin.

Värisävyt vanhan, mullan ja homeenhajuisen sälön ja uuden, Safiralla suojamaalatun riman välillä on juuri havaittavissa näistä kuvista.

Oman haasteensa tuo ne rimat, joita pitää tukea ulkoa päin. Siis lähes jok'ikinen niistä, pentele. Kaikenlaista nojapuuta ja patenttia on joutunut keksimään tuonne tueksi, mutta pala ja tikku kerrallaan näyttäisi tämä peltirasia sisustuvan.

Kun tästä tilanteesta edettiin selvisi minulle vasta siinä vaiheessa miten yksinkertainen tuo avattavan ikkunan rakenne on: pleksilärpäke on ripustettu ulkopuolelta alumiinilistaan roikkumaan ja ikkuna koostuu lähinnä reikää kiertävästä puukarmista, johon on tosiaan niitattu pelkkä ulkoa sisälle saakka ulottuva kumitiiviste, jota vasten tuo ikkunapleksi sitten jännitetään, tehden siitä tiiviin. Ainakin suurin piirtein.

Pantiin sitten karmi uusiksi. Onneksi tässä kohden sai puristimet ihan järkevällä vaivalla viriteltyä puristavaan asentoon. Peltiin tehty alkuperäisreikä ei ollut jokaiselta sivultaan täydellisen suorareunainen, joten piti lähinnä kuunnella puun sisimpiä tunteita ja järjestää tilanteeseen pyhän suorakaiteen muotoinen rakennelma. Jos karmin sisäpuolelle jäi näkyville 1-2 mm peltiä jostakin kohden, sen saa rapsuteltua pois haitoilta melko helposti.

Lattian osalta oikeastaan mitään ei ole tapahtunut, eli sama tilanne on päällä, kun eihän nuo osin rimoitetut seinät vielä mitään kuormaa kanna --> purkki on edelleen tuettuna sisäkatosta. Kunhan kyljet ja peräseinä on rimoitettu ja ainakin osittain raapaistu foamit pintaan, saattaa rakenne kestääkin oman painonsa, kun se välitetään lattian reunojen kautta runkoon.

Jostakin syystä tuntuu siltä, ettei vanhoja eristeitä oltu liimattu _ihan_ jokaisesta kohdasta. Siis liimasta on jäänyt ilmeisesti nuo punaruskeat jäljet pellin sisäpintaan. Ja sitähän on melkein joka paikassa, jos ei lasketa valtaosaa paikoista.

Näillä mennään. Karavaanarikausi 2019, here we come.