Ehkä tämä sittenkin onnistuu?

Roikkupersauksinen Matkaaja on nyt vähemmän roikkuva. Alustan keskipalkin ja sisäkaton väliin kiilatut "järjestelyt" nostivat perän hallitusti oikealle korkeudelle ja päästiin varovaisesti suunnittelemaan jatkoa.

No, peräpään ja lattian / vaunun alustan yhdistävä "kombopalkki", joka koostui vanhasta ja mädäntyneestä rimasta, uretaanivaahdosta, epämääräisestä massasta A ja B sekä hätäkorjauksena asennetusta painekyllästetystä laudasta, sai väistyä. Hieman ruuvimeisseliä ja rälläkkää ja avot, sehän poistui sievästi.

Kun keskituentaa pitää lattiarakentamisprojektin alkuvaiheessa väistellä hieman, tehdään lattian sivut ja takareuna ensimmäisenä. Kunhan vaunun alajuoksut saadaan sidottua järkevästi alustaan ja seiniin saadaan sen verran rimaa ja eristeitä että ne kantavat pystykuormia, voidaan tuet poistaa ja viritellä keskilattia paikalleen.

No, fiilisteltiin kuitenkin muutamalla vanerinpalasella, notta miltä se alin kerros voisi joskus näyttää ennen rimoja.

Rimoja on tullut tyrkittyä sirkkelin läpi, mitaksi on tullut n. 31 x 16 mm. Alajuoksut ovat luonnollisesti n. 31 x 31 mm. Samaten tuli tekaistua takakaaria varten nippu 4-millisiä koivuvanerisuikaleita. Leveydet n. 52 mm ja n. 31 mm.

Tänään rakennettiin Piitun kanssa kaarientekohommia varten jigi. Alustana oli työpaikan puuroskiksesta luvan kanssa napattu vanerihässäkkä, jota pidettiin kärryn peräpäätä vasten ja piirrettiin muoto lyijykynällä. Tuosta muodosta mentiin sisäänpäin n. 60 mm, kun asemoitiin sisäpuolen tukipalikoita. Kuvassa on pientareen puolen kaaren alaosa liimautumassa.

Mutta meinasihan tuossakin käydä huonosti. Ensin tekaisin pienen liimauskokeen, jolla selvittelin koivuvanerin todellista paksuutta alun perin 13 kerrosta (8 leveää + 5 kapeaa) paksulle rakenteelle. Tuloksena oli se, että 8 kerrosta tuotti hieman alle 30 mm paksun lopputuloksen, eli jouduin lisäämään yhden kerroksen lisää, jotta tulos olisi sellainen, joka vastaisi riman ja tulevan solimaten paksuutta.

Laminointivaiheessa tilanne tietenkin muuttui, kun kokonaispaksuus oli kuin olikin 9 kerrokselle yli 34 mm. Pikaisesti puristimet auki ja veitsellä uloin lisu pois pakasta. Lopputulos on paksuudeltaan varsin oivallinen:

Nyt sitten odotellaan, että liima tuosta rauhoittuu ja pääsee seuraavan kaaren kimppuun.

Kuivumisen aikana nappasin lattian sivuelementteihin ulkoseinän puoleiset rimat kiinni. Välissä on D4-uretaaniliimaa ja rimat kiinnitettiin levyihin uppokantaruuveilla, kun puristimia ei ollut. Kuvassa on kaksi elementtiä päällekkäin.

Vaunun peräpäässä alin "pelti" oli reunoiltaan niin vaikean näköisesti putsattavissa, joten päätin ottaa koko roskan irti, jotta sitä pääsisi tutkimaan tarkemmin autotalliin. Taitaapi homma mennä niin, että tekaisen tuohon tilalle uuden joko pellistä tai uhkarohkeasti ihan vanerista, jonka pinnoitan esim. epoksilla.

Summa summarum, taitaa tämä projekti mennä mahdollisesti ihan pienen tipuaskeleen verran näillä toimenpiteillä etiäppäin, kuin ihmeen kaupalla.

Projekti menee monimutkaisemmaksi

Sanotaan nyt alkuun, että voihan per%%¤"#.

Kun jatkettiin Piitun kanssa paikkojen aukirapsutteluharjoituksia, paljastui lattiasta ja seinästä rima kerrallaan päistä enemmän ja vähemmän märkää, lahonnutta taikka täysin mullaksi transformoitua puuainesta. Aika ahterista.

No, tänään paljastui uusi, mielenkiintoinen ominaisuus tässä purkissa. Peräpää on "lysähtänyt" muutamia senttejä alaspäin oman painonsa alla, jota ei mädät alajuoksut seinissä ja peräpäässä enää jaksanut kannatella. Tämän hoksasin, kun putsailin pientareen puolen alareunaa, jotta sinne voisi alkaa sovittelemaan uutta puuta. Pyöräkotelon alareunan pellit ovat kärryn teräspalkkien yläreunan tasalla, kuten pitääkin. Samaa seinän alareunaliparetta kun seuraa taaksepäin, laskee tämän lipareen taso useamman sentin verran alaspäin.

Tässä kohden pyöräkotelon kiertävä peltilipare on samassa korossa kuin teräspalkin yläreuna ja seinän alareuna.

Peräpäässä tuo korko ei olekaan siinä, missä pitäisi, vaan seinät + perä ovat valahtaneet alas.

Rakenne onkin ollut alun perin sellainen, jossa on jotakin järkeä: lattian alin levy on ollut koko vaunun pinta-alalta samalla korkeudella, eivätkä seinän alajuoksut ovatkaan olleet alimman lattialevyn alapuolella, kuten aiemmin oli fiilis, peräpään korkoeroista johtuen.

No, yritin nostaa perää varovasti naputtelemalla kahta puukiilaa maan ja peräpäätä [toistaiseksi] kasassa pitävän, painekyllästetun laudan alapuolelle. Alarakenteet ovat niin heikolla hapella, että purkin peräpäätä EI kestä nostaa tuosta laudasta, kuten hetken aikaa oli suunnitelma, vaan se mitä ilmeisimmin pitää yrittää saada nostettua sisäkatosta, teräsrunkoa vasten kiilaten.

No, lattian ja seinien alareunojen yhteennaittaminen menee todella mielenkiintoiseksi. Rakenteellisista syistä johtuen pitää ensin sivuseinät tehdä alhaalta ylös saakka uusiksi, eli rimat ja foamit paikalleen, että ne kestävät pystykuormaa. Seuraavaksi menee lattianlaittosuunnitelmat uusiksi siten, että lattian ensimmäinen laitettava osa on U-kirjaimen muotoinen, että se naittaa yhteen tasoon sivuseinät ja peräseinän alaosat. Ai miksikö? No, jotta teräsrungosta voidaan ottaa tukea sisäkattoon, ei tukien läpi voida lattiaa rakentaa. Kun seinät ja lattian yhdistävä U-elementti on värkätty nippuun, voidaan siitä jatkaa keskikohdan osalta, pyöräkoteloiden väliin ja niin pois päin, kohti keulaa.

Mitäs muuta? No, ajettiin tänään sirkkelillä nippu rimaa.

Lisää puutavaraa joutunee hakemaan töiden jälkeen heti tiistaina, kun kaupat aukeaa, että saa rakennettua asioita edes vähän sinne päin eteenpäin.

Kaiken alku ja taikinajuuri

Huoh.

Ollaan emännän kanssa haaveiltu karavaanarileikeistä jo pitemmän aikaa. Ja saataneen vielä jatkaa haaveilua jonkun aikaa tästä eteenkin päin, sillä pihalla on 410 syytä miksi karavaanarielämä on vielä vasta tulossa.

1976 SF Matkaaja 410

Pientä laittoahan tässä toki on, eli mm. tuo kuvaajaa lähinnä näkyvä kahva, josta vaunua voisi kuvitella siirreltävän, on hieman löysällä. Ruuveja pitää siis kiristellä ainakin sieltä. Ja ai niin, peräpäässä on rekisterikilven valossakin pientä sipisteltävää.

Onneksi ei ulkona ole tämän pahempia juttuja, vaan purkki on kohtalaisen ryhdikäs ja siisti. Sisältä puuttuu vielä jääkaappi.

Ja tällä hetkellä osa lattiasta:

Palataanpas selvyyden vuoksi hieman aiempiin hetkiin, jotta jokaiselle selvenee miten tähän tilanteeseen päästiin.

Ostettiin vuosimallin 1976 SF Matkaaja, joka oli myyjän tekstin mukaan "kuiva ja hajuton" ja "reissuvalmis", ainoana puutteena se, että jääkaappi puuttui. Kaupat tehtiin rajun tinkimisen päätteeksi ja vaunu siirtyi meidän pihaan männätorstaina. Hypättiin emännän kanssa sisään ja todettiin, että tästä se lähtee.

Nimittäin purkutyöt. Seinällä, kun Piitu nappasi nurkasta verhon pois edestä, löytyi silmätön, itkevä ripsipari:

No, tästä sitten alkoi pieni laittaminen. Ensiksi päätettiin pistää peräpää purkuun, jotta nähtäisiin kuinka laajaksi tämä iloinen perhetapahtuma osoittautuisi.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen purettiin penkkirungoista loputkin pois ja päästiin purkin peräpään alaosaa ihmettelemään tarkemmin ja sieltähän varsinainen pehmopuuparatiisi löytyikin:

Kuvassa näkyvää vasenta alakulmaakin oli selvästi "hieman" yritetty paikkailla.

Peräpään kovalevyt lähtivät ihan kynsimällä, ilman työkaluja. Ei edelleenkään keksitty millä pyhän hengen ominaisuudella ne ylipäänsä olivat vielä pysyneet kiinni...

Jatkettiin iltasella sitten LED-valaistuksen kajossa ylähyllyjen sahailuleikit.

Kun hyllyt ja muu purkumuju saatiin hävitettyä purkin sisältä, suunnattiin viha ja vimma seinien ja lattian avaamiseen. Eihän sieltä nyt ihan jokainen vastaan tullut puunpalanen läpeensä märkä ollut, ei sinne päinkään...mutta kun kokopitkät poikkirimat tai levyt olivat päistään/reunoistaan märät ja pehmeät ei niiden varaan edes harkita uuden lattian tai seinän rakentamista.

Tästä loogisesti jatkettiin lattian avaamista rimaväli kerrallaan siten, että ensin jyrsimellä napattiin levystä palanen pois, sitten nostettiin styrsat irti ja tehtiin alimmaisesta, parimillisestä vanerista havaintoja, notta kosteaahan sitä sieltäkin löytyi.

Tarpeeksi kun lattiaa rapsuttaa, voi löytää tiensä Kiinaan. Meidän tapauksessa voitiinkin hihkaista tässä kohden "maata näkyvissä!".

Tästä edeten päädyttiin tilanteeseen tämä, jossa nyt sitten ollaan:

Jatkoa seuraa.