Takakaarien alaosat saatiin jotenkin ihmeen kaupalla laminoitua paikallaan rimojen päitä vasten valmiiksi, sisältä ulospäin ja peräseinä ja sivuseinät saatiin liitettyä taas pitkästä aikaa yhteen.
Homma aloitettiin näin: ensin trimmasin vaakarimojen päät oikealle etäisyydelle pellin reunasta ja sovitettiin ensimmäinen lisu paikalleen muutamalla liimatipalla ja ruuvilla. Kuvan vinorima on pitämässä suikaletta suorassa kahden ylimmän riman väliltä liimauksen ajan.
Kun ensimmäinen kerros oli liimautunut, laitettiin 1-2 kerrosta perään ja ruuvailtiin kiinni. Työnjako oli nähty parhaaksi siten, että allekirjoittanut piteli suikalenippua linjassa sisäpuolella ja Piitu ruuvaili ulkoa perä- ja sivuseinien raosta ruuveja paikalleen. Kaaret saatiin lopulta tekaistua muutamassa illassa valmiiksi.
Johtuen siitä, ettei meikäläinen osannut hioa yhden riman päätä täydellisesti, ei ensimmäinen laminoitu kaarikaan ollut täydellinen, vaan oli hieman linkussa parista kohdasta, joten sitä joutui hieman hiomaan.Teräketjulaikka ja rälläkkä on muuten yllättävän tehokas yhdistelmä, kunhan malttaa tehdä temput rauhallisesti.
Hommia meinasi tosin hidastaa kesäkuun viileät kelit...
Mutta lopulta oli peräpää nipussa ja eristeiden asennukset pääsi alkuun!
30 mm XPS pilkottiin kuviosahalla ja sirkkelillä (80-hampainen terä) ilman sen suurempia ongelmia ja pintaa syntyi melko nopsaan, kun toinen (minä) leikkeli ja toinen (Piitu) laitteli liimaukseen ja puristukseen.
Yläkaarien aika oli, kun eristettä ei enää voinut laitella ylemmäs. Yläosa tehtiin käänteisessä järjestyksessä, eli liimattiin uloin suikale ensin peltiä vasten. Ensimmäisen illan saldo oli kolme suikaletta, seuraavana päivänä sai latoa lujaa nippua vasten kaikki loput. Varsinkin viimeinen suikale tuli mitoitettua niin penteleen tiukaksi, ettei tuohon olisi välttämättä joutunut laittamaan yhtäkään ruuvia, mutta uretaaniliiman pursuamisen voima pelotti, joten tuli laitettua sitten pari ruuvia sinne ja tänne.
Yläkaari halusi muuten tulla peräpäästä ulos jo kolmen ensimmäisen suikaleen liimauksen aikana. Primäärisyy tuntui olevan se, että alumiinilista oli päässyt vääntymään hieman ylöspäin kaiken muun räpeltämisen aikana, jota takaseinän suhteen oltiin tehty, mutta pieni pikapönkkä tallin ovea vasten tuotti suoran ja lujan lopputuloksen. Oikeanpuoleisessa kuvassa on tuenta irrotettu sen jälkeen, kun vasta kolme suikaletta oli liimattuna paikalleen (!).
Tässä Piitu on laittelemassa toiseksi viimeistä suikaletta paikalleen, jonka jälkeen viimeinen "lukkolisu" meni koloonsa. Näin siis saatiin toisen puolen kaari kattoa myöten valmiiksi. Rakenne tuntui tässä vaiheessa niin lujalta, että uskallettiin ottaa viimeinkin ne kamalat tukipilarit pois kiusaamasta asentajien liikkeitä. Peräpurkki pysyi oikealla korkeudella ja tuntui, että oltiin viimeinkin saatu jotakin konkreettista aikaiseksi.
Mitäs seuraavaksi? No, toisen puolen yläkaari (sen puolen alumiinilista on niitattu miljoonalla niitillä rakenteisiin, joten sen poistaminen ei taida mennä yhtä helposti kuin ensimmäiseksi hoidetun puolen poisto -- se kun oli vain ruuveilla kiinni...) vaihtoon, sitten kattoon uusi poikkirima, jonka jälkeen pääseekin kattoa pitkin seuraavan rimavälin eteenpäin, jolloin ollaankin viittä vaille vaunun korkeimmalla kohdalla menossa.
Toki, tässä vaiheessa voisi tehdä lattian keskiosalle levyn, asennella muutaman lattiariman samoilla tulilla ja ehkä myös trimmata peräseinän alareunan sovitukset, jotta pääsisi tilaamaan oikean kokoisen alumiinilevyn vanhan sötöksen tilalle.
Lattia kuulostaa tällä hetkellä helpoimmalta hommalta...
No comments:
Post a Comment