Kaiken alku ja taikinajuuri

Huoh.

Ollaan emännän kanssa haaveiltu karavaanarileikeistä jo pitemmän aikaa. Ja saataneen vielä jatkaa haaveilua jonkun aikaa tästä eteenkin päin, sillä pihalla on 410 syytä miksi karavaanarielämä on vielä vasta tulossa.

1976 SF Matkaaja 410

Pientä laittoahan tässä toki on, eli mm. tuo kuvaajaa lähinnä näkyvä kahva, josta vaunua voisi kuvitella siirreltävän, on hieman löysällä. Ruuveja pitää siis kiristellä ainakin sieltä. Ja ai niin, peräpäässä on rekisterikilven valossakin pientä sipisteltävää.

Onneksi ei ulkona ole tämän pahempia juttuja, vaan purkki on kohtalaisen ryhdikäs ja siisti. Sisältä puuttuu vielä jääkaappi.

Ja tällä hetkellä osa lattiasta:

Palataanpas selvyyden vuoksi hieman aiempiin hetkiin, jotta jokaiselle selvenee miten tähän tilanteeseen päästiin.

Ostettiin vuosimallin 1976 SF Matkaaja, joka oli myyjän tekstin mukaan "kuiva ja hajuton" ja "reissuvalmis", ainoana puutteena se, että jääkaappi puuttui. Kaupat tehtiin rajun tinkimisen päätteeksi ja vaunu siirtyi meidän pihaan männätorstaina. Hypättiin emännän kanssa sisään ja todettiin, että tästä se lähtee.

Nimittäin purkutyöt. Seinällä, kun Piitu nappasi nurkasta verhon pois edestä, löytyi silmätön, itkevä ripsipari:

No, tästä sitten alkoi pieni laittaminen. Ensiksi päätettiin pistää peräpää purkuun, jotta nähtäisiin kuinka laajaksi tämä iloinen perhetapahtuma osoittautuisi.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen purettiin penkkirungoista loputkin pois ja päästiin purkin peräpään alaosaa ihmettelemään tarkemmin ja sieltähän varsinainen pehmopuuparatiisi löytyikin:

Kuvassa näkyvää vasenta alakulmaakin oli selvästi "hieman" yritetty paikkailla.

Peräpään kovalevyt lähtivät ihan kynsimällä, ilman työkaluja. Ei edelleenkään keksitty millä pyhän hengen ominaisuudella ne ylipäänsä olivat vielä pysyneet kiinni...

Jatkettiin iltasella sitten LED-valaistuksen kajossa ylähyllyjen sahailuleikit.

Kun hyllyt ja muu purkumuju saatiin hävitettyä purkin sisältä, suunnattiin viha ja vimma seinien ja lattian avaamiseen. Eihän sieltä nyt ihan jokainen vastaan tullut puunpalanen läpeensä märkä ollut, ei sinne päinkään...mutta kun kokopitkät poikkirimat tai levyt olivat päistään/reunoistaan märät ja pehmeät ei niiden varaan edes harkita uuden lattian tai seinän rakentamista.

Tästä loogisesti jatkettiin lattian avaamista rimaväli kerrallaan siten, että ensin jyrsimellä napattiin levystä palanen pois, sitten nostettiin styrsat irti ja tehtiin alimmaisesta, parimillisestä vanerista havaintoja, notta kosteaahan sitä sieltäkin löytyi.

Tarpeeksi kun lattiaa rapsuttaa, voi löytää tiensä Kiinaan. Meidän tapauksessa voitiinkin hihkaista tässä kohden "maata näkyvissä!".

Tästä edeten päädyttiin tilanteeseen tämä, jossa nyt sitten ollaan:

Jatkoa seuraa.